Giddensillä ja minulla on ollut täysin aaltoileva suhde. Välillä olemme eläneet syvässä yhteisymmärryksessä ja välillä en ole ymmärtänyt häntä lainkaan. Noin kolme viikkoa sitten olin täysin sekaisin lukiessani hänen teorioitaan, jotka avautuivat mielestäni välillä erittäin vaikeasti. Sitten kun jokin asia avautui, kaikki olikin selvää. Jotkut asiat tuntuivat jopa täysin itsestäänselvyyksiltä. Mietin jopa, ettei tyyppi taidakaan olla nero, sillä eihän näissä teorioissa ole mitään nerokasta. Neroutta voi kuitenkin olla se, että osaa luoda teorian, joka ihan oikeasti toimii käytännössä, ja jonka tällainenkin maallikko voi sisäistää.

Olen Giddensin kanssa samoilla linjoilla esimerkiksi siitä, että nykyään epävarmuutta ja riskejä (etenkin yritysmaailmassa) on enemmän. Giddens puhui myös teknologian kehityksestä, joka on luonut mediaan uusia ja entistä vaikeammin kontrolloitavia tapoja viestiä. Komppaan Giddensiä myös siitä, että organisaation viestintää täytyisi hoitaa koko organisaation, ei vain viestinnän ammattilaisten. Imago ja maine luodaan koko organisaation yhteistoiminnalla, ja jos organisaatio ei kokonaisuutena ole toimiva, on sitä viestintäihmisten hyvin vaikea yrittää paikkailla.

Jotkin asiat jäivät kuitenkin vielä itselleni hieman hämärän peittoon. Rakenteistumisen teoriaan jäi vielä joitakin aukkoja, joita en täysin sisäistänyt. Myös myöhäismodernin teorian refleksiivisyys ja sen pointti jäi vähemmälle ymmärrykselle.

Mikä on siis suhteemme tulevaisuus? Giddensillä on kyllä paljon hyviä ajatuksia, mutten kuitenkaan vielä aivan täysin syttynyt. Ehkä olen liian nuori ymmärtämään, ja minun tulisi laajentaa tietouttani ja ”kypsyä” vielä muutama vuosi. Joskus sitä vain joutuu toteamaan, että ”ei se olisi voinut toimia” tai ”ei se tainnut sittenkään olla se oikea”. Toisaalta, miksi jäädä roikkumaan yhteen (teoreetikkoon) kun tarjolla on niin monta muuta?

-Kaisa-

Vaikka yleisesti sosiologiassa on tarkasteltu mikro- ja makrotasoja erillisinä tasoinaan, Giddens yhdistää tasot yksilöllisyyden kysymyksessä. Mikrotasoon sisältyvät yksilön minäkuva ja identiteetti, makrotasoon valtio, monikansalliset ja kapitalistiset yritykset sekä globalisaatio. Hän näkee, että tasoilla on selkeä vaikutus toisiinsa eikä niiden toimintaa voida muutoin täysin ymmärtää.

Esimerkkinä muutokset ihmissuhteissa viimeisen 60 -vuoden aikana. Avioerot ja "salarakkaat" ovat lisääntyneet, seksuaalisuus on avoimesti esillä yhteiskunnassaja ja eri seksuaaliset suuntaumiset ovat arkipäivää. Nämä muutokset eivät ole tapahtuneet pelkästään makro- tai mikrotasolla. Valtiotasolla niin vasemmalla kuin oikeallakin elää varmasti vielä traditionaalinen kuva vakaasta, yksiavioisesta perhe-elämästä. Tuskin myöskään yksilötasolla on yhtäkkisesti tehty yhteistä päätöstä, että nyt alamme elää erilaista elämää. Vastaus löytynee Giddensin mukaan jostain mikro- ja makrotasojen verkostoista. Kankean suomennosyrityksen jälkeen totesin, että ymmärrätte varmasti parhaiten asian ytimen jos lainaan suoraan David Gauntlettia:

"The changes in marriage, relationships and visible sexuality are associated with the decline of religion and the rise of rationality - social changes brought about by changes in how individuals view life, which in turn stem from social influences and observations. These developments are also a product of changes in the laws relating to marriage and sexuality (macro); but the demand for these changes came from the level of everyday lives (micro). These, in turn, had been affected by the social movements of women's liberation and egalitarianism (macro); which themselves had grown out of dissatisfactions within everyday life (micro). So change stems from a mesh of micro and macro forces."

Jotta ei unohdeta viestintää, joukkotiedotusvälineet ovat myös vaikuttaneet ihmisten kuvaan ihmissuhteista. Yleisesti ottaen muutos ihmisuhteessa on korostettuna esillä mediassa, olipa kyse elokuvasta tai julkkisten parisuhdedraamoista. Televisiossa harvoin nähdään stabiilia ihmissuhdetta, joten sen käsite on alkanut hämärtyä myös "todellisessa" maailmassa.

Tässä kohtaa törmäämme siis Giddensin reflektiivisyyden käsitteeseen. Median ja tiedotusvälineiden tuoma tieto ja ajatukset eivät vain heijastu yhteiskuntaamme, mutta myös myötävaikuttaa sen uusiintumiseen ja ovat täten modernin reflektiivisyyden keskiössä.

Anna

Gauntlett, David (2002), Media, Gender and Identity: An Introduction, Routledge, London and New York. (Extracts available at www.theory.org.uk).

J. Falkheimerin mukaan Giddensin teorioilla on sekä etuja että hattoja. Tärkein etu on ehkäpä se, että Giddensin analyysi auttaa ymmärtämään suhdetoimintaa myöhäismodernina ilmiönä suhteessa erilaisiin taloudellisiin, poliittisiin ja kulttuurisiin instituutioihin. Rakenteistumisen teoriaa voidaan käyttää myös uusien teorioiden luomiseen rikkomalla perinteisiä rajoja. Käytännössä Giddensin teoriat voisivat kehittää dynaamisempia ja julkisesti orientoituneempia strategioita, jotka keskittyisivät nykypäivän monikulttuurisuuteen, ja haastasivat rajat eri luokkien ja alaluokkien välillä.

Falkheimer näkee teorioissa kuitenkin myös puutteita. Hänen mukaan teorioissa esiintyy puutteita empiirisellä tasolla, sillä suhdetoiminnan tutkiminen rakenteistumisen näkökulmasta voi olla monimutkaista. Myöskään myöhäismodernia näkökulmaa ei ole helppoa hyväksikäyttää, sillä se on hyvin laaja.

Falkheimer näkee kuitenkin kaksi syytä sille, miksi Giddensin teorioita tulisi käyttää suhdetoiminnassa.

1. Myöhäismodernin teori auttaa meitä ymmärtämään suhdetoiminnan kehitettynä käytäntönä yhteiskunnallis-historiallisesti. Itse tulkitsisin hänen luultavasti tarkoittavan Giddensin näkemystä siitä, kuinka nykymaailma ei pärjää ilman suhdetoimintaa, jonka tehtävänä on luoda lisää luottamusta ja auttaa ihmisiä toimimaan oikein monimutkaistuvassa ja kehittyvässä maailmassa.

2. Rakenteistumisen teoria haastaa massoihin ja järjestelmiin suuntautuneet ajatusmallit, ja parantaa kokonaisvaltaista ymmärrystä siitä, kuinka suhdetoimintaa voidaan käyttää sekä tuottavana että muuttavana sosiaalisena välineenä. PR siis tuottaisi mielikuvia ja muuttaisi niitä.

Mitä mieltä itse olette ja miten te tulkitsette teorioiden hyödyt/haitat?

Lähteet: Lähteet: J. Falkheimer/Public Relations Rewiev 3, 2007

-Kaisa-

“Habermas ymmärtää julkisuuden yhtäältä yhteiskunnan poliittisen organisoitumisen periaatteena ja toisaalta yhteiskunnallisen elämän alueena tai sfäärinä, jossa mm. julkinen mielipidekin muodostuu. Julkinen mielipide taas viittaa siihen, että yleisö on julkisen mielipiteen subjekti. Julkisuuden kautta yleisö voi toteuttaa kriittistä tehtäväänsä yhteiskunnan kehityksen ohjaamisessa.” (http://internetix.fi/opinnot/opintojaksot/0viestinta/mediaanalyysi/julkisuus/moderni.htm)

Habermas on tässä siis samoilla linjoilla Giddensin kanssa siitä, että yhteiskunnan jäsenet vaikuttavat toimillaan yhteiskunnallisiin rakenteisiin ja rakenteet taas vaikuttavat yhteiskunnan jäsenten toimintaan. Ymmärränkö siis oikein?

Habermas jakaa myös joitain Giddensin ajatuksia modernista ja myöhäismodernista. Esimerkiksi myös hän näkee moderniuden jatkuvasti muuttuvana, jatkuvasti keskeneräisenä projektina ja molemmat ajattelijat ovat samaa mieltä myös siitä, että traditioiden elämää ohjaava vaikutus on häviävää nykymaailmassa. Ihmisiä ohjaa pikemminkin juuri tuo reflektiivisyys, joka taas vaatii ainakin jollain tasolla uuden omaksumista ja soveltamista. (Jos siis olen reflektiivisyyden idean tässä oikein sisäistänyt.) (http://soc.sagepub.com/content/31/1/111.full.pdf)

Eipä nuo Habermasinkaan ajatukset näin ensimmäisellä istumalla aukea taivaiden tavoin, pitänee siis perehtyä paremmin opponoinninkin lähestyessä.

Anna