”Me emme elä enää postmodernia aikaa, vaan olemme siirtyneet myöhäismodernille aikakaudelle”, sanoo myöhäismodernin puolestapuhuja Anthony Giddens. Tällä hän kuvaa pitkälle kehittyneitä nykyajan yhteiskuntia, joita pidetään modernin jatkumona. Giddensin mukaan elämme radikalisoitunutta aikaa, joka on muuttunut globaalimmaksi kuin koskaan aikaisemmin. Tämän seurauksena maailma on myös epävarmempi ja riskialttiimpi kuin ennen. Giddens on jakanut riskit kahteen eri ryhmään. Ensimmäinen ryhmä sisältää ulkoiset, usein luontoon liittyvät riskit, kuten esimerkiksi luonnonkatastrofit ja kulkutaudit. Toinen ryhmä sisältää riskejä, joista meillä ei ole aiempaa historiallista kokemusta. Tällaisia riskejä ovat meille tuntemattomammat riskit, kuten esimerkiksi ilmaston lämpeneminen tai harvinaisemmat liikenneonnettomuudet.

Giddensin ajatusten myötä aloin itsekin pohtia nykymaailman riskejä. Nuoresta iästäni johtuen en voi päivitellä maailman menoa ja muistella sitä ”vanhaa hyvää aikaa”, mutta voin vain kuvitella, millaisia muutoksia isovanhempieni ikäluokka on saanut elämänsä aikana kokea. Muutos sota-ajoista tähän päivään on ollut suuri. Riskitöntä ei elämä ole silloinkaan ollut, mutta ovatko riskit todella olleet vähäisempiä? Giddensin sanoin maailma on jo pitkään ollut moderni, mutta se on kehittynyt entisestään modernista modernimmaksi. Ehkä ennenvanhaankin oli riskejä, niiden olemassaoloa ei vain vielä tiedetty niin tarkoin. Eihän esimerkiksi paljon puhuttu ilmastonmuutos ole uusi nykyajan ilmiö. Se on ollut aina olemassa, sitä vain ei ole osattu havaita aiemmin. Maailma on myös kokenut luonnonkatastrofeja, mutta tieto niistä ei ole levinnyt niin nopeasti, eivätkä ihmiset ole ehkä saaneet täydellistä kuvaa siitä, millaisilta hirmumyrskyn tai tulvan jättämät jäljet voivat näyttää toisella puolella maapalloa.

Miten yhteiskunnan tulisi sitten hallita riskejä? Giddensin mukaan meidän tulisi luottaa tieteeseen ja tutkijoihin. Hänen mielestään uusi luottamus voitaisiin löytää, jos tutkijat osaisivat käydä paremmin keskustelua yleisönsä kanssa. Julkinen keskustelu on tärkeää suhdetoimintaa, ja myöhäismodernismin kehitys voisi johtaa uusiin suhteisiin organisaatioiden ja yhteiskunnan välillä.

Lähteet:
www.theory.org.uk/giddens3.html

Anthony Giddens and public relations: A third way perspective, Jasper Falkheimer, www.sciencedirect.com

-Kaisa-