Yritin julkaista tämän postauksen jo viime keskiviikkona, mutta koska blogimme kaatui, se ei näköjään suostunut julkaisemaan tekstiäni. Pahoitteluni siis mahdollisesta toistosta.

J. Falkheimerin mukaan Giddensin teorioilla on sekä etuja että hattoja. Tärkein etu on ehkäpä se, että Giddensin analyysi auttaa ymmärtämään suhdetoimintaa myöhäismodernina ilmiönä suhteessa erilaisiin taloudellisiin, poliittisiin ja kulttuurisiin instituutioihin. Rakenteistumisen teoriaa voidaan käyttää myös uusien teorioiden luomiseen rikkomalla perinteisiä rajoja. Käytännössä Giddensin teoriat voisivat kehittää dynaamisempia ja julkisesti orientoituneempia strategioita, jotka keskittyisivät nykypäivän monikulttuurisuuteen, ja haastasivat rajat eri luokkien ja alaluokkien välillä.

Falkheimer näkee teorioissa kuitenkin myös puutteita. Hänen mukaan teorioissa esiintyy puutteita empiirisellä tasolla, sillä suhdetoiminnan tutkiminen rakenteistumisen näkökulmasta voi olla monimutkaista. Myöskään myöhäismodernia näkökulmaa ei ole helppoa hyväksikäyttää, sillä se on hyvin laaja.

Falkheimer näkee kuitenkin kaksi syytä sille, miksi Giddensin teorioita tulisi käyttää suhdetoiminnassa.

1. Myöhäismodernin teori auttaa meitä ymmärtämään suhdetoiminnan kehitettynä käytäntönä yhteiskunnallis-historiallisesti. Itse tulkitsisin hänen luultavasti tarkoittavan Giddensin näkemystä siitä, kuinka nykymaailma ei pärjää ilman suhdetoimintaa, jonka tehtävänä on luoda lisää luottamusta ja auttaa ihmisiä toimimaan oikein monimutkaistuvassa ja kehittyvässä maailmassa.

2. Rakenteistumisen teoria haastaa massoihin ja järjestelmiin suuntautuneet ajatusmallit, ja parantaa kokonaisvaltaista ymmärrystä siitä, kuinka suhdetoimintaa voidaan käyttää sekä tuottavana että muuttavana sosiaalisena välineenä. PR siis tuottaisi mielikuvia ja muuttaisi niitä.

Mitä mieltä itse olette ja miten te tulkitsette teorioiden hyödyt/haitat?

Lähteet: Lähteet: J. Falkheimer/Public Relations Rewiev 3, 2007

-Kaisa-