Giddensin mukaan elämme jälkitraditionaalisessa maailmassa. Käsite on outo, mutta kovasti hän sitä yrittää aukaista artikkelissaan ”Elämää jälkitraditionaalisessa yhteiskunnassa” (Nykyajan jäljillä, 1995). Jotain mielenkiintoista ja vähän tuttuakin sieltä kuitenkin mukaan tarttui. Giddens tuo esille, kuinka traditio nostetaan usein moderniuden vastakohdaksi, vaikka hänen mielestään näin ei kuuluisi ollenkaan tehdä. Tämä siksi, että siinä missä modernius syö traditiota, modernius myös luo traditiota uudelleen. Kuulostaa jokseenkin itsestäänselvyydeltä? Traditioita syntyy sitä mukaa, mitä niitä myös kuolee, paitsi että ne eivät oikeasti kuole, ne vain syntyvät uudelleen. Ajatus traditiosta ja tunne traditionaalisuudesta säilyy, mikä luo uusille tavoille ja käytänteille tradition romanttisen tunnelman. 

Hienoa kaunista, mutta tässäkin on koukkunsa. Giddensin mukaan traditio on ”jähmettänyt” paikoilleen tiettyjä yhteiskuntaelämän keskeisiä tekijöitä, kuten perheen ja seksuaalisen identiteetin, jotka yhä vain pysyvät melko traditionaalisina aiheina valistusajattelusta (esim. gay pride) huolimatta. Selkokielellä: yleistyvästä sateenkaariajattelusta huolimatta meillä vallitsee yhä vahva ajatus traditionaalisesta ydinperheestä ja tietynlaisesta terveestä, seksuaalisesta identiteetistä. Nellin kirjoituksessa tätä teemaa olikin jo sivuttu, ja esille nostettiin, että jotta voisimme uudistaa uskoa tieteeseen, tulisi meidän kehittää viestintää tutkijoiden ja yleisön välillä. Miksi traditiot jatkavat kehittymistään ja uudistumistaan siinä missä yhteiskuntakin, mutta osa jopa hyvin fundamentaalisista yhteiskuntaelämän tekijöistä jää jälkeen? Miten viestintää tulisi muuttaa tai mistä suunnasta siihen olisi parasta puuttua?

Ensimmäisenä tulee mieleen, että pitäisi miettiä tarkemmin, miten traditioita lähdetään muovaamaan moderniuden avulla. Kahta arvomaailmoiltaan vastakohtaista, hyvin aatteellista ihmistä ei saa näkemään maailmaa samanlaisena väkisin, mutta keino ainakin väljään yhteisymmärrykseen voisi löytyä refleksiivisyydestä (pohditaan minuutta ja sitä, mitkä henkilökohtaiset taustatekijät vaikuttavat siihen, mitä ajatellaan ja tunnetaan). En tiedä liittyykö, mutta tulipahan mieleen. Liittyykö tämä mitenkään suhdetoimintaan? Mahdollisesti, kauniisti soveltaen.

Ajatuksia?

Lähteet:
Beck, U., Giddens, A. & Lash, S.: Nykyajan jäljillä. 1995.


- Nina