Tarttuisin vielä yhden esimerkin kautta Giddensin rakenteistumisen teoriaan suhteessa PR:ään. Yritin nimittäin löytää vielä jotakin lisätietoa rakenteistumisen teorian ja suhdetoiminnan yhtymäkohdista, mutta en kovin laajoin tuloksin, vaikka niitä varmaan löytyisikin. Jesper Falkheimerin Giddens-kirjoituksen lisäksi Kaisan postaus rakenteistumisen teorian vaikutuksista suhdetoimintaan oli jälleen ymmärrettävä ja havainnollinen. Voin yhtyä siihen täysin. 

Löysin sitten lopulta The Guardian -lehden verkkosivuilta (http://www.guardian.co.uk/profile/anthonygiddens ja http://www.guardian.co.uk/commentisfree/2007/oct/05/speechmarks) Giddensin erinäisistä aiheista kirjoittamia tiiviitä kirjoituksia, jotka vaikuttivat mielenkiintoisilta. Sieltä silmääni sattui hänen kirjoittamansa teksti otsikolla Speech marks (vuodelta 2007), jossa Giddens ruotii sitä, kuinka poliittinen retoriikka voi kärsiä sisällön puutteesta. Vaikka suuri osa äänestäjistä ei olekaan politiikan kiemuroihin kovin vakavasti vihkiytynyt, aistivat äänestäjät kuitenkin, jos poliitikolla ei ole puheessaan toimivan retoriikan lisäksi ollenkaan sisältöä ja "oikeaa ainesta". Esimerkkinä Giddens käyttää erästä David Cameronin puhetta.

Mietitte nyt varmaan kuinka tämä alustus ja Giddensin teksti liittyy PR:ään tai rakenteistumisen teoriaan yhtään mitenkään, niin ajatuksieni rakentamalla heppoisella aasinsillalla seuraavalla tavalla. 
Giddensin teksti sai minut ajattelemaan poliitikkojen retoriikkaa, kielenkäyttöä ja viestintää. Politiikan retoriikkahan nousee taas entistä enemmän esille, kun kuntavaalit lähestyvät. Ajattelinkin esimerkinomaisesti käsitellä poliittista puoluetta organisaationa, joka on yhtä lailla muuttuva ja dynaaminen kuin mikä tahansa muu organisaatio. Samalla tavallahan myös puolueessa poliitikot rakentavat puolueeseen viestinnän avulla rakenteita, kuten puoluekulttuurin (vrt. organisaatiokulttuurin).

Kun Kaisa havainnollisti puhelinliittymäyrityksen asiakaspalvelijoiden avulla PR:n olevan koko organisaatiota koskeva juttu eli kaikki organisaation jäsenet vaikuttavat suhdetoimintaan, voisikin ajatella, että puolueet toimivat samalla periaatteella. Jokaisella poliitikolla oma roolinsa siinä,  millaisen kuvan puolueestaan he antavat. Puolueen PR:n kehittäminen ei siis ole vain puoluejohtajien harteilla, vaan siihen vaikuttavat kaikki puoluetta edustavat poliitikot niin eduskunnassa valtakunnallisella tasolla kuin kunnanvaltuustoissa paikallisella tasolla. Joskus saattaa tietysti käydä niinkin, että (nimeltä mainitsematta) tietyn puolueen yksittäisten jäsenten laukomiset maalaavat kaikki saman puolueen edustajat tai hetkellisesti jopa koko puoluekentän.

Tällaisia minä lauantai-illan pitimiksi mielessäni pyörittelin. Onko tämä teidän mielestä järkeenkäypää?

Nelli