Kirjoittelin viime viikolla Giddensin rakenteistumisen teoriasta. Kirjoitan nyt tästä samaisesta teoriasta, mutta pyrin tällä kertaa pohtimaan sen vaikutuksia suhdetoimintaa. Eli rakenteistumisen teorialla tarkoitetaan sitä, kuinka yhteiskuntarakenteet pitävät yllä yhteiskuntajärjestelmiä, ja nämä rakenteet toimivat sekä järjestelmien välineenä että niiden tuotoksina. Kuten Niina yksinkertaisemmin kommentoi ”laki vaikuttaa ihmisten toimintaan, mutta toisaalta taas lakia säädetään ihmisten toiminnan pohjalta”.

Rakenteistumisen teoria haastaa käsityksen siitä, että organisaatiot ja yhteiskunta olisivat kaksi erilaista vakaata systeemiä. Systeeminäkökulman mukaan organisaatiot ovat yhteisöjä, joiden selviytyminen riippuu niistä seurauksista, jotka syntyvät heidän toimistaan konfliktitilanteissa, tai sidosryhmiä ajatellen. Rakenteistumisen teoria ei ole täysin vastakohtainen systeemiperspektiviin kanssa, mutta sillä on läheisiä yhteyksiä konstruktionistiseen, kulttuuriseen ja kriittiseen perspektiiviin. Teoria pyrkii kuvaamaan suhdetoiminnan roolia. Se katsoo organisaation olevan muuttuva ja dynaaminen, sekä kokee organisaation jäsenien synnyttävän kommunikoinnillaan organisaatioon rakenteita, kuten organisaatiokulttuurin.

Rakenteistumisen teorian näkökulmasta suhdetoiminta on viestinnällinen voima yhteiskunnassa, joka palvelee, jäljentää tai muuttaa organisaatiossa vallitsevaa ideologiaa sen ympäristöä vastaavaksi. Teorian mukaan suhdetoimintaa eivät hoida ainoastaan organisaation PR ammattilaiset, vaan koko organisaatio. Esimerkiksi puhelinliittymäyritysten asiakaspalvelijoilla on suuri rooli yrityksen hyvän maineen ja hyvien asiakas-suhteiden kannalta katsoen, sillä hyvä ja ammattimainen palvelu vaikuttaa positiivisesti asiakkaalle jäävään mielikuvaan yrityksestä ja sen toiminnasta. Teoria näkee suhdetoiminnan ytimeksi viestintäprosessit, joiden tulisi olla dynaamisia ja ideologisia. Suhdetoimintaa tulisi analysoida organisaation ”pakotteena”, jolla voi olla tietyissä tilanteissa melko erilaisia tuloksia. Rakenteistumisen teoria pitää PR:ää tärkeänä käytäntönä, joka voi johtaa sosiaalisten rakenteiden lisääntymiseen.

Lähteet: J. Falkheimer/Public Relations Rewiev 3, 2007

-Kaisa-