Ajattelin linjata viimeisessä blogipostauksessani hieman samaa tyyliä kuin Kaisa edellä. Haluan summata mitä Giddensistä viimeisen kolmen viikon jälkeen oikeastaan jäi käteeni ja mitkä ovat nyt tuntemukseni hänestä. 

Giddens ei todellakaan ollut omiaan tutkimusaiheiltaan ja -teemoiltaan minulle. Eikä niin tietenkään aina pidä ollakaan, mutta myönnän tämän vaikuttaneen suuresti motivaatiooni ottaa enempää selvää. Tietoa on hankala sisäistää ja omaksua, jos se ei kiinnosta yhtään, ja kun tietää, että seuraavat kolme tuntia pitäisi viettää lukien kirjaa, jota ei kovista yrityksistä huolimatta ymmärrä, niin kyllähän se lannistaa. Toki välillä koin Giddensinkin kanssa pieniä ilon hetkiä, kun luulin tajunneeni, mitä hän jorinoillaan tarkoitti, mutta nämä hetket tosissaan kestivät yleensä muustamasta sekunnista minuuttiin. Rakenteistumisen teoria on yksi erittäin hyvä esimerkki tästä. Ymmärrän, mitä sillä päällisin puolin tarkoitetaan ja osaisin sitä kai hieman soveltaakin, mutta en ymmärrä mikä sen pointti on. Miten se hyödyttää tätä yhteiskuntaa? Miten se hyödyttää minua? Moderniuden suhteen olin paikoittain Giddensin kanssa samaa mieltä - sen verran mitä nyt edes tajusin. Todellinen epätoivo iski, kun olisi pitänyt ryhtyä miettimään, miten tämä kaikki liittyy yhteisöviestintään. Siitä en todellakaan ole saanut vielä kunnolla kiinni, ja jos yritänkin yhdistää näitä kahta aluetta, niin se tuntuu todella väkinäiseltä ja hataralta.

Tietysti voisin nyt todeta, että ehkä Giddens avautuisi enemmän, jos antaisin sille enemmän aikaa ja paneutumista. Mutta toisaalta tämä ei poista sitä faktaa, että en oikeasti ole niin kovin kiinnostunut Giddensistä. Sen sijaan Goffman herätti mielenkiintoni täydellisesti ja jopa inspiroi minua. Olisin ehkä kaivannut tätä "omalta sosiologiltanikin". Uskon silti, että koko ryhmän voimin saamme Giddensistä ihan asiallisen ja käypän esitelmän. Ehkä.


- Nina