Blogivastoinkäymisistä huolimatta postaan minäkin vielä yhden kirjoituksen ystävämme herra Giddensin ajatuksiin pohjautuen. Näin lopun ajan kunniaksi tutkin Giddensin käsityksiä rutinoitumisesta ja rutiinien purkamisesta, ja ajattelin nivoa näitä teemoja hänen rakenteistumisen teoriaansa ja suhtetoimintaankin jollain tasolla.

Kertaushan on aina opintojen äiti, joten yritän tiivistää alkuun Giddensin rakenteistumisen teorian niin, että väännän siitä kuuluisasta rautalangasta mutkat suoriksi. Kuten olemme näiden kolmen viikon aikana oppineet, rakenteistumisen teoria noin pääpiirteissään tarkoittaa sitä, että yhteiskuntajärjestelmillä ja yhteiskuntarakenteilla on eräänlainen riippuvuussuhde: järjestelmien rakenteelliset ominaisuudet toimivat yhtäältä järjestelmien välineinä että tuotoksina. Tähän siis liittyy myös keskeisesti idea rakenteiden kaksinaisuudesta. Giddensin sanoin "toimijat käyttävät hyväkseen sääntöjä ja käytettävissä olevia voimavaroja vuorovaikutusprosesseja synnyttäessä, mutta samalla nämä vuorovaikutusprosessit jäsentävät uudelleen niissä käytettyjä sääntöjä ja voimavaroja". Olkoon tämä pohjustuksena, kun nyt hyppään itse asiaan eli rutiineihin.

Rutiininomaisella toiminnalla Giddens tarkoittaa toimintaa, joka on ikään kuin itsestää selvää, eikä sitä yhteistyössä olevien osapuolten kesken tarvitse asetttaa kyseenalaiseksi. Kiteytettynä rutiinit ovat "vakiintuneita sopimuksenvaraisia käyttäytymissääntöjä", jotka taustalla ohjaavat eri osapuolten välistä toimintaa. Rutiinit siis tavallaan sikiävät ja saavat voimaa perinteistä ja perinteiseksi mielletystä toiminnasta. Organisaatioon ja sen harjoittamaan suhdetoimintaan liittyen voisi ajatella, että rutiineilla on kaksijakoinen tehtävä: toisaalta ne luovat tuttuutta ja turvaa ja auttavat taustalla pyörittämään viestintää, toisaalta taas rutiinit saattavat jähmettää organisaation viestinnän hylkien uusia toimintatapoja. 

Rutiineja voidaan myös purkaa. Purkamisprosessit ovat Giddensin mukaan niitä prosesseja, joissa jokapäiväisten vuorovaikutussuhteiden itsestään selvät piirteet häviävät. Giddens jakaa rutiinien purkamisen kolmeen olosuhteeseen, joissa totutut käyttäytymissäännöt menettävät merkitystään. Vaikka sopivalla rutinoitumisella on myös hyvät puolensa, itse näkisin tämän rutiinien purkamisen tavallaan positiivisena mahdollisuutena uusintaa organisaation kaavoihin kangistuneita  toimintakäytäntöjä. 

Ensimmäisessä tilanteessa traditionaalisten toimintatapojen tilalle asetetaan uusia toimintatapoja eli tapahtuu ts. vanhojen korvautuminen uusilla. Vanhat rutiinit siis tavallaan ohjaavat vuorovaikutusprosesseja, mutta nämä vuorovaikutusprosessit saavatkin aikaan vanhojen vanhojen rutiinien korvautumisen uusilla. Ajattelisin näin. Kaikkia keskeisiä toimintojen ominaisuuksia ei kuitenkaan kyseenalaisteta, vaan vain jotkut korvautuvat toisilla, Giddens sanoo. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa sitä, että kahden organisaation alkaessa tehdä läheistä yhteistyötä keskenään korvautuvat tietyt toimintakäytännöt organisaatioiden kesken toisilla. Voidaan siis ottaa toisesta yrityksestä uusia vaikutteita, jotka vaikuttavat toimivilta ja korvata niillä vanhoja tapoja. Esimerkkinä voisi toimia tilanne, jossa toinen organisaatio ottaa mallia toiselta vaikkapa alkamalla harjoittaa avoimempaa ja monipuolisempaa viestintää uusilla foorumeilla yleisön kanssa. 

Toisessa olosuhteiden tyypissä Giddens nostaa pinnalle tuntuvammat muutokset, jotka ovat ns. uusia ja erilaisia tulkintoja vakiintuneista normeista. Tämä voisi käytännössä tarkoittaa tilannetta, jossa organisaation sisällä tietty työntekijöiden joukko alkaisi kyseenalaistamaan vakiintuneita käytäntöjä ja muodostaisi samalla uusia tulkintoja perinteisistä normeista. Vähitellen nämä uudet tulkinnat saattavat syrjäyttää vanhat perinteet.

Kolmanneksi ja viimeiseksi tyyppiluokaksi Giddens erottaa radikaaleimman tilanteen, jossa tradition merkitys kielletään toimintojen laillistajana. Jos organisaation sisällä alkaa jyllätä suuri halu toimintatapojen uudistamista kohtaan, saattavat seuraukset olla joko kohtalokkaat tai menestyksekkäät. Tällöin organisaatio saattaa ajautua pattitilanteeseen, jos osa organisaation toimijoista ajaa vahvasti uudistuksia, mutta osa taas vastustaa niitä puoltaen vanhoja menettelytapoja. Yksi ratkaisu tilanteeseen olisi mitä ilmeisimmin molempia osapuolia tyydyttävä kompromissi. Jyrkällä rutiinien purkamisella voi olla myös voitokkaat seuraukset, jos takapajuiseksi jämähtänyt organisaatio jäyhine rutiineineen kokee kokonaan uuden tulemisen uusien parempien toimintatapojen muodossa. Organisaatio tai yritys voi saada aivan uuden ilmeen esimerkiksi organisaation omistajan tai johdon vaihdoksen myötä. Onhan organisaatio rakenteistumisen teorian mukaan dynaaminen systeemi, joka pystyy muuttumaan.

Tässäpä viimeinen katsaukseni Giddensiin tällä erää.
Jos vielä pientä yhteenvedon tynkää Iso G:stä ja hänen ajatuksistaan pukisin sanoiksi, kuten Kaisa ja Ninakin olitte tehneet. Näiden kolmen viikon aikana suhteeni Giddensiin muodostui hieman kahtiajakoiseksi: toisaalta miehen ajatukset olivat ymmärrettäviä ja pystyin niihin samaistumaan, toisaalta teorioiden jotkut osa-alueet jäivät edelleen hämärän peittoon eikä niitä ollut kovin yksinkertaista yhdistää yhteisöviestinnän osalta käytäntöön. Välillä tuntui muiden kurssilaisten blogikirjoituksia lukiessa, että voi kun Giddenskin ajattelisi noin selkeästi. Vaikka varmaan jokaisen henkilön kohdalla on ollut omat hämärät hetkensä. Sulattelun jälkeen voisin sanoa, että Giddens ei ehkä ole sitä helpoimmin lähestyttävintä sorttia, mutta ehkä ajan kanssa hänen kanssaan voisi päästä läheisempään yhteisymmärrykseen. Kolme viikkoa on kuitenkin aika vähän, että ennestään tuntemattomasta tyypistä tulisi sydänystävä. 

Nelli

Lähteenä: Giddens, Anthony: Yhteiskuntateorian keskeisiä ongelmia. Toiminnan, rakenteen ja ristiriidan käsitteet yhteiskunta-analyysissä. 1979
Ihlen, van Ruler, Fredriksson: Public Relations and Social Theory - Key Figures and Concepts.