Tämä on nyt viimeinen kirjoitus, minkä tulen tähän blogiin postaamaan. Siksipä ajattelinkin pohtia suhdettani Giddensiin, mitä olen hänestä oppinut, mitä olen jäänyt pohtimaan ja ennen kaikkea, synkkaako meillä.

Giddensillä ja minulla on ollut täysin aaltoileva suhde. Välillä olemme eläneet syvässä yhteisymmärryksessä ja välillä en ole ymmärtänyt häntä lainkaan. Noin kolme viikkoa sitten olin täysin sekaisin lukiessani hänen teorioitaan, jotka avautuivat mielestäni välillä erittäin vaikeasti. Sitten kun jokin asia avautui, kaikki olikin selvää. Jotkut asiat tuntuivat jopa täysin itsestäänselvyyksiltä. Mietin jopa, ettei tyyppi taidakaan olla nero, sillä eihän näissä teorioissa ole mitään nerokasta. Neroutta voi kuitenkin olla se, että osaa luoda teorian, joka ihan oikeasti toimii käytännössä, ja jonka tällainenkin maallikko voi sisäistää.

Olen Giddensin kanssa samoilla linjoilla esimerkiksi siitä, että nykyään epävarmuutta ja riskejä (etenkin yritysmaailmassa) on enemmän. Giddens puhui myös teknologian kehityksestä, joka on luonut mediaan uusia ja entistä vaikeammin kontrolloitavia tapoja viestiä. Komppaan Giddensiä myös siitä, että organisaation viestintää täytyisi hoitaa koko organisaation, ei vain viestinnän ammattilaisten. Imago ja maine luodaan koko organisaation yhteistoiminnalla, ja jos organisaatio ei kokonaisuutena ole toimiva, on sitä viestintäihmisten hyvin vaikea yrittää paikkailla.

Jotkin asiat jäivät kuitenkin vielä itselleni hieman hämärän peittoon. Rakenteistumisen teoriaan jäi vielä joitakin aukkoja, joita en täysin sisäistänyt. Myös myöhäismodernin teorian refleksiivisyys ja sen pointti jäi vähemmälle ymmärrykselle.

Mikä on siis suhteemme tulevaisuus? Giddensillä on kyllä paljon hyviä ajatuksia, mutten kuitenkaan vielä aivan täysin syttynyt. Ehkä olen liian nuori ymmärtämään, ja minun tulisi laajentaa tietouttani ja ”kypsyä” vielä muutama vuosi. Joskus sitä vain joutuu toteamaan, että ”ei se olisi voinut toimia” tai ”ei se tainnut sittenkään olla se oikea”. Toisaalta, miksi jäädä roikkumaan yhteen (teoreetikkoon) kun tarjolla on niin monta muuta?

-Kaisa-