Olin joku ilta sitten ulkoiluttamassa koiraamme yhdessä viestintää opiskelevan ystäväni kanssa. Puhe sitten jostain kumman syystä kääntyi opintoihimme ja sitä kautta työllistymiseen, työttömyyteen ja siihen, kuinka ajat ovat sillä saralla epävarmat. Tulevia todennäköisiä työtehtäviämme ja työnantajiamme pohtiessamme totesimme kuitenkin, että olemme valinneet alamme erinomaisen hyvin. Jos viestintäalan ammattilainen ei työllisty, niin ei sitten kukaan. Viestinnän painoarvo kun on ehdottoman noususuhdanteinen nykyisessä organisaatiokulttuurissa.
 
Löysin huojennukselleni (yllätyksekseni!) tukea myös Giddensin teoriasta. Niinkuin blogissa onkin jo todettu, Giddens sitoo viestinnän vahvasti koko organisaation asiaksi. Strukturaatioteoriaa sovellettaessa organisaation viestintään nähdään, ettei se suinkaan ole vain viestintähenkilöstön harjoittamaa kohdeyleisölle suunnattua, yksisuuntaista viestimistä. Koko organisaation henkilöstö on mukana tässä viestimisprosessissa, jonka perusteella yleisö muodostaa mielipiteensä ja –kuvansa organisaatiosta. Onpa se sitten haluttua tai ei. Giddensin teorioita viestinnän kannalta tarkasteltuani voisin veikata, että tämä kyseinen on varmasti niitä tärkeimpiä hänen teorioidensa sovellustapoja viestinnän kentällä.

Ja mikä parasta, tämä tarkoittanee myös sitä, että organisaatioiden tulee kiinnittää jatkuvasti enemmän huomiota viestintäänsä ja hyvät viestintävalmiudet ovat itseasiassa valttikortti työssä kuin työssä. Ei siis hätää, me ollaan niin in!

Anna